Monen vallan alla

Ensimmäisen kerran Mauritius mainittiin jo 900-luvun arabipurjehtijoiden tarinoissa. Portugalin merimiehet perustivat Mauritiukselle tukikohdan vierailujaan varten 1507, mutta he eivät ryhtyneet asuttamaan saarta. Tuolloin saarella vielä asusti metrin korkuisia, tuntemattomia, lentokyvyttömiä lintuja, jotka portugalilaiset nimesivät dodoiksi.

1598 kolme alankomaalaista laivaa eksyi myrskyssä kurssiltaan ja päätyi saarelle, nimeten sen Alankomaiden silloisen hallitsijan, prinssi Mauritsin, mukaan Mauritiukseksi. Alankomaat yrittivät asuttaa ja viljellä Mauritiusta vuodesta 1638 lähtien, mutta vuosikymmeniä myöhemmin he joutuivat hylkäämään saaren syklonimyrskyjen ja asumusten rappioitumisen vuoksi.

Alankomaalaiset jättivät kuitenkin surullisenkuuluisan jälkensä Mauritiukselle: saaren kaikki dodo-linnut olivat kuolleet sukupuuttoon 1681 mennessä, joko asukkaiden metsästyksen tai mukana tuotujen vieraiden eläinlajien takia.

Viereistä Réunionin saarta jo hallinnut Ranska nappasi Mauritiuksen itselleen 1715, nimesi sen uudelleen Île de France:ksi ("Ranskan saareksi"), ja alkoi menestyksekkäästi viljellä sokeriruokoa. Sokeri on edelleen yksi saaren suurimmista vientituotteista.

Saari toimi myös merirosvojen tyyssijana, kunnes 1814 Iso-Britannia siirtyi valtaan Pariisin rauhansopimuksen myötä, ja nimi Mauritius otettiin jälleen käyttöön. Itsenäisyyden Mauritius sai 1968, mutta demokraattinen tasavalta siitä tuli vasta 1992.

Mauritiuslaiset periytyvät suurimmaksi osaksi intialaisista, joita saarelle saapui orjakaupan loputtua. Loput asukkaat ovat tulleet Afrikasta, Euroopasta ja Kiinasta. Mauritius onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka sopuisasti ja toisiaan kunnioittavasti erilaiset kulttuurit ja uskonnot pystyvät kukoistamaan todella pienessä maassa.