Kun ihmiseni saunovat, tapanani on odotella heitä pukuhuoneen puolella. Välillä käyn kyllä pesuhuoneessa ja saunassakin, mutta se märkä lattia on aika inhottava... Siellä pukuhuoneessa taas on tosi lämmin (ja kuiva) lattia, jolla on ihana loikoilla, mutta jotain vieläkin ihanampaa sieltä löytyi: emännän pehmeät untuvatossut! Niiden saumoista välillä pilkistelee ihan oikeita valkoisia höyheniä, joita on kiva nyppiä ulos, eikä se emäntä sitä huomaa, vaikka teen niihin pari reikää lisää...

Aina kun pääsen livahtamaan pukuhuoneeseen, tossut odottavat minua siinä lattialla. Jos minua ei olla ajamassa sieltä heti pois, ja jostain katonrajasta alkaa kuulua musiikkia, tiedän olevan saunomisen aika ja silloin saan ihan luvallisesti makoilla tunnin siellä. Silloin asettelen tossut itselleni mukavaksi patjaksi ja käyn siihen päälle torkkumaan. Lattian lämpö siirtyy mukavasti tossuihin ja missäpä sen paremmin nukuttaisi kuin siinä itsetehdyssä pesässä. Jos ihmiset vain erehtyvät jättämään pukuhuoneen oven päiväksikin raolleen, ne voivat olla varmoja, että löytävät minut sieltä tossujen päältä nukkumasta, kun palaavat takaisin kotiin.

Toinen uusi kiva paikka on touhuhuoneeni ikkunalle ilmestynyt leveä ikkunalauta, jossa voin makoilla auringossa ja kyttäillä lintuja. Aiemmin jouduin tasapainoilemaan ikkunankarmilla, mutta nyt on tilaa makoilla vaikka kuinka leveästi. En vielä jaksa hypätä laudalle lattialta asti, mutta joskus, kun kuulen ulkoa sitä kamalaa räkätystä, pääsen ikkunalle vikkelästi hyppäämällä ensin sängylle, sitten stereoiden päälle, siitä kuljetusboxini päälle ja sieltä sitten laudalle. Semmoista ihmeellistä säksätystä kuulemma pitää ne isot pitkähäntäiset linnut, Harakat. Nehän vasta iloista ja äänekästä porukkaa ovatkin, aina välillä kuulee kun ne nauravat keskenään pihalla. Kovasti yritän niillekin siinä huitoa, että olisivat hiljaa, mutta yleensä ne hiljenevät vain vähäksi aikaa ja sitten remakka jatkuu taas. Nauraakohan ne minulle, kun heilun ja kyttään niitä siellä ikkunan takana?

Jos on hieno ilma, aurinko paistaa uudelle laudalleni aamupäivästä iltapäivään. Se onkin hyvä, saan makoilla siinä rauhassa koko päivän ennen ihmisten kotiintuloa. Vielä kun taikovat siihen jonkun kivan pehmeän päällysteen tai tyynyn, saan siitä täydellisen löhöily- ja auringonottopaikan!

<< Takaisin Najatuksiini